Perjantai-iltana Oulun ravintolan Haraldin lautakabinettiseinät kävi ohueksi, kun pidimme illanistujaisen ruuan ja henkevien keskustelujen kera (ainakin osittain henkevän). Paikalla koko yrityksen päätöksestä vastaavat henkilöt. Syötiin (ruoka ei taaskaan....ollut kovin hyvää-joillakin jäi jopa syömättä), harrastettiin vapaata keskustelua ja vähän virallistakin. Nyt kun on yrityksessä muutoksen tuulet puhaltaneet (ja vielä puhallus ?-heh- jatkuu), on ote ihan erilainen. Tyypit ovat ottaneet yrityksen hyvinvoinnin, taloudellisen tilan ja menestyksen henkilökohtaisiksi asioiksi... no..ainakin melkein kaikki. Ikävä kyllä lammaskatraskaan ei ole ihan täydellinen, jos siinä ei ole eriväristä lammasta. No, sen kanssa mennään nyt jonkin aikaa ja hyväksytään hiljaisesti henkilön tekemiset tai enemminkin tekemättä jättämiset.
Asiasta ollaan keskusteltu, ei näiden pöytien ääressä, joka oli -by the way-huonosti tehty/suunniteltu. Siis se pöytä- sen ääressä oli hankala istua, joutui kurottelemaan pottulautaselle. Niitäkin oli lautasella - niitä pottuja. Jos arvosanoja annetaan: Palvelu saa 9:n, ruoka 7:n ja sille pöydällekkin joku numero, eli 6. Eli ei tullut Haraldille ehtoja. Alkoholihan saa aina numeron 10. Kahvi ei saanut...
Sitähän aina menee - tuota alkoholia, noissa tilaisuuksissa. Onko hyvä vai huono, mutta osalle ei näy passaavan. Mutta kun itse ei ota näissä tilaisuuksissa, niin näkee selvästi kaikki vivahteet tapahtumille (vähän liiankin selvästi).
Olihan meillä suurin osa (90%) porukasta-jotka olivat kuningas alkoholin kanssa asiallisia. Humala ei ollut päätavoite, vaan hauskanpito ja hyvä seura (ja toki keskustelu). Sarvet tanassa ei menty- keskusteltiin ja vähän sivuttiinkin työasioita (vaikka sarvet kuvassa onkin). Kaikki kiitteli kaikkia ja minä olin itse negatiivisuus ja masensin kaikkia muistuttamalla arkipäivän tekemättömistä ja tehdyistä töistä. Sillä sain taas ainakin yhden suuttumaan, mutta oikeastaan upposi oikeaan postilaatikkoon ... se viesti.
Summa Summarum: jaksetaanko taas pakertaa paremmin (?), niin jää nähtäväksi, kuten yksi toinenkin asia.
