Uusia Tuulia työyhteisöön?

Kiireellä mennään, mutta on liikkuvia tekijöitä. Luovutukset siirtyneet ja toivo paremmasta alkaa häipyä. Keskustelua on käyty ja lupauksia annettu. Toteutuuko ne-olen skeptinen. Kaikki se työ mitä tehdään yhden ihmisen edestä monen ihmisen voimalla- vie voimavaroja jokaiselta. Jokaisella on oma laatikko täytettävänä, ja jos joudut täyttämään laatikkoa joka ei täyty kovalla työlläkään- se on musertavaa. Vie uskon kokonaisuuden toimintaan. Jaksatko joka päivä puskea itseäsi vatsatuuleen ja myrskyyn? Väsyttää.. ja usko itseesi vähenee ja vie kaiken keskittymisen tärkeämmistä asioista.
Joka päivä mietimme tuleeko pilviä. vai joko paistaisi aurinko. Ei ole paistanut, sillä taas siitä joku pitää huolen. Nurmikko olisi muuten vihreää, mutta toisesta reunaa väkisin se kuolee ilman hoitoa, ja huolenpitoa. Siitäkin se "yksi" pitää huolen.
Huvipuistossa ei pääse antamaan itselle vapaata, sillä huoli seuraa meitä ja tuntuu toivottomalta. Kaikki sen huolen pilvet aiheuttaja ei itse edes tajua eikä halua olla myrkyn hävittäjä- on motivaatio mennyt ajat sitten. Millä mennään?-vaikeaa, sillä ainoa joka auttaa on laki-työsopimuslaki.
Katsotaan ja hengitetään ja odotetaan parempaa.,,,

Kohtaamisia

Vähän ruokailua päivällä, julmetusti tupakkaa, illalla aina pikkuisen (tai vähän enempi) alkoholia ja ei yhtään liikuntaa. Mitä sitä seuraa- kun siihen soppaan laitetaan vielä työmaan normi tiukka aikataulu ? Sydänkohtaus-joka pysähdyttää ja laittaa miettimään- toivottavasti.

Ei se tullut yllätyksenä, ei kukaan toivonut eikä halunnut. Tehtävien hoito oli huono, ja varoituskin annettu ja seuraavaa mietitty. Jotenkin vaan jäi sitten asteelle-kyllä oli tiedossa, että oli organisaatiolle tosi kallis mies. Halusin antaa lapun (jo monta vuotta), mutta tunteet ovat omistajilla mukana(-ei voi olla). Ei hoida tonttia- aina ollut toinen työnjohtaja, jolla justiinsa sama palkka. Sama palkka-sama työ-periaate ei oikein toimi jos toista ei oikein huvita tai ei pysty tekemään mitä pitäisi.

Nuori työnjohtaja tuli yritykseen. Uskomatonta miten hoitaa työt hyvin- kaikki ajallaan, dokumentaatiot tehtynä ja työmaa aikataulussa, ei tarvitse repiä päällikkötasolla repiä stressiä. Siinäpä se verokki!

Sitä olen sanonut, mutta tunteet vielä omistajakaartilla mukana. Ei missään nimessä järkevää yritystoimintaa. Muutoksen aika!?

Kritiinen piste

Monta vuotta suojelin ja paheksuin tehtävien hoitoa. Tiesin, että oli alkoholiongelmaa ja muutakin. Laitoin laput silmille-oli vaan niin hyvät porukat. Annoin varoituksen, ei ollut tehtävien tasalla. Oliko kaveri.. ei ole kavereita tehtävävässäni. Listassa oli paljon asioita, joita ei taaskaan ei hoitanut. Olin talvella antanut varoituksen.......... ja taas pitäisi antaa. Ehdotin, mutta en ehtinyt. On vaan sen ikäinen ettei ole ajantasalla, mutta ei ol tekosyy.
Perjantai... aamu.. ei pystynyt työntekoon, kävi töissä ja lähti kotiin, vaimo hoiti hoitoon ja tehtiin pallolaajennus.
Käydään låpi konttorilla, ei vaan perkele vaan ole  oikeustajua-elämäntavassa on vaan yksinkertaiseti parantamista.
Paskat-valinnat on tehty- niillä mennään !

Pikku Purtavaa

Perjantai-iltana Oulun ravintolan Haraldin lautakabinettiseinät kävi ohueksi, kun pidimme illanistujaisen ruuan ja henkevien keskustelujen kera (ainakin osittain henkevän). Paikalla koko yrityksen päätöksestä vastaavat henkilöt. Syötiin (ruoka ei taaskaan....ollut kovin hyvää-joillakin jäi jopa syömättä), harrastettiin vapaata keskustelua ja vähän virallistakin. Nyt kun on yrityksessä muutoksen tuulet puhaltaneet (ja vielä puhallus ?-heh- jatkuu), on ote ihan erilainen. Tyypit ovat ottaneet yrityksen hyvinvoinnin, taloudellisen tilan ja menestyksen henkilökohtaisiksi asioiksi... no..ainakin melkein kaikki. Ikävä kyllä lammaskatraskaan ei ole ihan täydellinen, jos siinä ei ole eriväristä lammasta. No, sen kanssa mennään nyt jonkin aikaa ja hyväksytään hiljaisesti henkilön tekemiset tai enemminkin tekemättä jättämiset.

Asiasta ollaan keskusteltu, ei näiden pöytien ääressä, joka oli -by the way-huonosti tehty/suunniteltu. Siis se pöytä- sen ääressä oli hankala istua, joutui kurottelemaan pottulautaselle. Niitäkin oli lautasella - niitä pottuja. Jos arvosanoja annetaan: Palvelu saa 9:n, ruoka 7:n ja sille pöydällekkin joku numero, eli 6. Eli ei tullut Haraldille ehtoja. Alkoholihan saa aina numeron 10. Kahvi ei saanut...

Sitähän aina menee - tuota alkoholia, noissa tilaisuuksissa. Onko hyvä vai huono, mutta osalle ei näy passaavan. Mutta kun itse ei ota näissä tilaisuuksissa, niin näkee selvästi kaikki vivahteet tapahtumille (vähän liiankin selvästi).

Olihan meillä suurin osa (90%) porukasta-jotka olivat kuningas alkoholin kanssa asiallisia. Humala ei ollut päätavoite, vaan hauskanpito ja hyvä seura (ja toki keskustelu). Sarvet tanassa  ei menty- keskusteltiin ja vähän sivuttiinkin työasioita (vaikka sarvet kuvassa onkin). Kaikki kiitteli kaikkia ja minä olin itse negatiivisuus ja masensin kaikkia muistuttamalla arkipäivän tekemättömistä ja tehdyistä töistä. Sillä sain taas ainakin yhden suuttumaan, mutta oikeastaan upposi oikeaan postilaatikkoon ...  se viesti.

Summa Summarum: jaksetaanko taas pakertaa paremmin (?), niin jää nähtäväksi, kuten yksi toinenkin asia.