Kiireellä mennään, mutta on liikkuvia tekijöitä. Luovutukset siirtyneet ja toivo paremmasta alkaa häipyä. Keskustelua on käyty ja lupauksia annettu. Toteutuuko ne-olen skeptinen. Kaikki se työ mitä tehdään yhden ihmisen edestä monen ihmisen voimalla- vie voimavaroja jokaiselta. Jokaisella on oma laatikko täytettävänä, ja jos joudut täyttämään laatikkoa joka ei täyty kovalla työlläkään- se on musertavaa. Vie uskon kokonaisuuden toimintaan. Jaksatko joka päivä puskea itseäsi vatsatuuleen ja myrskyyn? Väsyttää.. ja usko itseesi vähenee ja vie kaiken keskittymisen tärkeämmistä asioista.
Joka päivä mietimme tuleeko pilviä. vai joko paistaisi aurinko. Ei ole paistanut, sillä taas siitä joku pitää huolen. Nurmikko olisi muuten vihreää, mutta toisesta reunaa väkisin se kuolee ilman hoitoa, ja huolenpitoa. Siitäkin se "yksi" pitää huolen.
Huvipuistossa ei pääse antamaan itselle vapaata, sillä huoli seuraa meitä ja tuntuu toivottomalta. Kaikki sen huolen pilvet aiheuttaja ei itse edes tajua eikä halua olla myrkyn hävittäjä- on motivaatio mennyt ajat sitten. Millä mennään?-vaikeaa, sillä ainoa joka auttaa on laki-työsopimuslaki.
Katsotaan ja hengitetään ja odotetaan parempaa.,,,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti